maanantai 26. kesäkuuta 2017

WDSF World Championships 2017




Kisamatka alkoi 2.5 aamulla lähes ennen auringon nousua. 

Edellisenä iltana pakattiin auto valmiiksi joten aamulla vaan koirat kyytiin ja menoksi.
Pakkaaminen oli edelliseen vuoteen verrattuna oikeastaan naurettavan helppoa! Tilaa oli ylimääräisille irrallisille häkeille (joita ei tarvittu), jättikassillisille eri sääolojen vaatteita, kenkiä ym.  - you name it. Montakohan kassia tuli avaamattona takaisin?
Autona meillä oli Vokswagen Maxi Caddy ja koirille Variocage-häkki.



Aamulla toisilleen tuntemattomat koirat vaan häkkiin ja menoksi, häkissä tietysti oli väliseinä. Tytöt nuuskivat muutaman pienen aukon läpi toisiaan ja kävivät nukkumaan.
Matka alkoi laivamatkalla Helsinki-Tallinna ja siitä ajo Viron, Latvian ja Liettuan läpi Pohjois-Puolan Suwalkiin, vajaa 800 kilometriä. Huiman pieni kulutus tällä välillä! Ei tarvitse usein tankkailla.

Toisena matkapäivänä ajoimme Suwalkista Wroclawiin, reilut 600 kilometriä Puolan halki. Moottoritiet oli hyvässä kunnossa, osoite navigaattoriin joka pyysi ajamaan kääntymättä vajaa 400km joten äänikirja soittimeen sisään ja dekkaria jännittämään.



Kolmantena pävänä matkasimme Wroclawista Saksan puolelle.
Caddy oli kuin kotonaan Saksan leveillä teillä ja vaikka meillä oli vauhtia kunnolla, silloin  tällöin jokunen auto meni ohi niin että suhaus vaan kuului! Muuten auto olikin todella hiljainen ja mukava ajaa. Selän kanssa välillä matalissa autoissa vaikeuksien kanssa kamppailleena arvostan suuresti hyvää istuma-asentoa Caddyn ratin takana. Kertaakaan ei tullut sellainen tunne että täytyisi selän takia pysähtyä – muuten kyllä tuli ihan riittävästi istuttua ja pysähdykset olivat tervetulleita! Taas tuli oltua ratin takana noin 800 km.

Neljänneksi päiväksii jäi matkaa vain reilu 200km kisapaikalle. Kisat järjestettiin aivan Saksan ja Ranskan rajalla olevassa pikku kylässä Jechtingenissä.



Saapumispäivänä aurinko paistoi ja oli todella lämmin. Pääsimme treenaamaan hiukan koirien kanssa ilmottautumisen jälkeen. Perjantaina oli vuorossa myös tapahtuman avajaiset – yli 100 koirakkoa 16 maasta marssi letkana urheilukentälle kansallislaulujen soidessa.




Suomesta oli mukana 7 koirakkoa. 4 kisasi IPOssa, yksi TOKOssa ja 3 agilityssa (yksi näistä myös TOKOssa).

Lauantai oli meillä välipäivä mutta aamusta asti mentiin paikanpäälle kannustamaan muita suomalaisia omissa suorituksissan. Nähtiin paljon onnistumisia, mutta myös hieman epäonnea mikä on hyvin tavallista näissä tilanteissa.





Sunnuntaina oli sitten meidän vuoro – toki myös muiden suoritukset jatkuivat kun IPOssa paljon osallistujia ja suoritukset pidempiä.
Agilityssa itse kisasuoritus kestää vain alle minuutin ja se onkin todella herkkä laji – pienen pieni virhe ohjauksessa tai koira tekeekin jotain odottamatonta ja 1/10 tai 1/100 sekunnissa kaikki voi olla menetetty, tulos hylätty. Koira liikkuu radalla noin 5m/s joten sekunti on aika pitkä aika.

Agilitykisat käytiin nurmikentällä joka oli Suomen halliolosuhteiden jälkeen erilainen ja koko valtava!
Tänään oli sateinen päivä mutta onneksi sade taukosi kisojen ajaksi ja nurmikenttä vaikutti pitävältä kuitenkin.

Ensimmäisenä oli vuorossa agilityrata eli mukana oli myös kontaktiesteitä eikä pelkästään hyppyesteitä. Kontaktiesteissä koiran tulee ainakin yhdellä tassun osalla koskettaa kontaktipintaa tai tulee virhepisteitä.

Meillä rata sujui hyvällä sykkeellä ja vauhdikkaasti, mutta yhden hypyn koira hyppäsi väärään suuntaan aavistuksen väärän tulolinjan takia ja koko viikonlopun kokonaistulosmahdollisuus oli meidän osalta menetetty.


Toinenkin suomalaiskoirakko sai hylätyn tuloksen mutta Anni Taikan kanssa sai tuloksen joten kokonaistulos oli vielä mahdollinen.

Seuraavaksi startattiin hyppyradalla. Se oli myös oikein hyvä kokonaisuudessaan, kepeillä pieni virhe ja siitä 5 virhepistettä – oma ajatus oli jo seuraavassa esteessä ja tein pienen liikkeen ja koira lähti mukaan.
Sillä tuloksella olimme kuitenkin tällä radalla toisia – kukaan ei tehnyt virheetöntä suoritusta!
Jos ensimmäisellä radalla ei olisi tapahtunut hylkäystä olisimme olleet toisia kokonaistuloksissa, mutta tällä kertaa näin – ensi vuonna uusi yritys rodun kotimaassa Hollannissa jos vain kunnossa ollaan ja kisat järjestetään kaikissa lajeissa.



Matkakumppanimme Anni ja Taika saivat hyyppyradaltakin tuloksen ja olivat kokonaiskilpailussa 7.

Hieno kilpailu, hyvä tunnelma ja yhteishenki!
Pieni harmitus väistyi nopeasti – koko matka oli kuitenkin mahtava kokemus. Koira teki osansa täysillä ja sehän ei edes huomannut että jokin virhe tapahtui mikä on tärkeintä. Yhdessä harrastaminen luotettavan kisakumppanin kanssa on  ehdottomasti parasta!


Meidän kisaradat löytyy täältä:


Varsinaiset MM-mitalit jaettiin vain 3-luokissa mutta myös 1 ja 2 luokan koirakoille oli kisat ja palkinnot. 


IPOssa Sanni teki Rainan kanssa debyytin kisakentille ja oli hienosti toinen IPO1-luokassa.

Jane ja Seela sijoittuivat kovassa IPO3-luokassa 15. sijalle ollen parhaita suomalaiskoirakoista.

Hanna ja Martta tottelivat TOKO3 luokassa 6., agissa heille ei tulosta.

Katan ja Spikun sekä Satun ja Örkin suoritukset ei tällä kertaa onnistuneet niinkuin olisi toivonut.

Mukana oli myös ihana joukkueenjohtajamme Satu turistikoira Capon kanssa.




Kotimatkoi alkoi maanantai aamuna majapaikastamme Ranskan puolelta. Kävimme tutustumassa Colmariin ja illaksi ajoimme Kölniin



Kölnissä hieman nähtävyyksiä ja shoppailua ja illalla ajoimme Tanskan puolelle yöksi.
Keskiviikko aamuna alkoi matkan viimeinen pitkä ajomatka Tukholmaan iltalaivalle.

Lähdimme ajoissa matkaan ja pysähdyimme Brahehusissa kunnon pysähdyksen jonka jälkeen taas jaksoi jatkaa matkaa. 



Illalla laivan keula kohti Suomen Turkua ja seuraavana aamuna oli puolentoista viikon reissu takanapäin – no kotimatka oli tosin vielä jäljellä mutta se ei tuntunut matkalta eikä miltään kaiken ajamisen jälkeen!

Laivalla päästiin jännittämään Suomi-Slovenia MM jääkiekkoakin – matka on ollut yhtä MM-kisaa! 😊

Anni ja Taika jäi kyydistä Turussa ja aikamoinen purkaminen oli tavaroissa – sitä nimittäin oli kertynyt matkan aikana aika paljon lisää verrattuna lähtökuormaan. Ja paljon olisi vielä mahtunut, uskomaton tilaihme tämä auto.

Kiitos koko Suomen joukkue, Anni ja Taika erityisesti!
Kiitos myös matkaamme osallistumisesta Volkswagen Center Airport ja Kulkukoira & Variocage!

Kiitos myös oma lisenssiseurani HSKK

WDSF World Championships 2017 - kotisivut - tulokset löytyy kokonaisuudessaan täältä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti